Siirry pääsisältöön

Vangittuna

 

Valkoiset, betoniset seinät ympärillä, joita ympäröi jyhkeät muurit. Olen vangittuna omista vääristä valinnoistani. Mieleni on vallannut syvä ahdistus, pohjaton ahdistus, jonka tunnelin päässä ei valoa ole havaittavissa. Auringon herkät säteet tunkeutuvat ikkunastani sisään tuoden pienen toivon kipinän siitä, että tästä on mahdollisuus selvitä. Selvitä voittajana. Sitä on kuitenkin äärimmäisen vaikeaa vielä uskoa. Sillä en pääse vielä vähään aikaan täältä pois. En vaikka miten haluaisinkin, vaikka miten toivoisin. Minun on vaan pakko kestää tämä ahdistus, mutta keinoja siihen ei ole. Tunnen itseni totaaliseksi epäonnistujaksi, mikä saa mieleni entistä huonommaksi, entistä synkemmäksi. Päässäni pyörii vain kysymys että miksi? Miksi minun piti joutua taas tänne? Miksi en oppinut vieläkään? Miksi oi miksi? Opinko koskaan? Sitä en vielä tiedä. On täysin mahdotonta vielä sanoa. 

Tunnen miten epätoivon katkerat kyyneleet valuvat poskiani pitkin alas. Hitaasti, tuskallisesti. Ihan kuin jokainen pieni, läpinäkyvä kyynel saisi aikaan suuren haavan poskelleni joka ei koskaan arpeudu ja jonka verenvuoto ei milloinkaan lakkaa. Minuun sattuu tavalla jolla ei aikaisemmin ole sattunut. Kipu on ylitsepääsemättömän vaikeaa, lähes mahdotonta. Minun on vain heittäydyttävä kivun syövereisiin sekä antaa sille oma tila, oma paikka.

- Silja

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lähtö

  Lähtö. Ihan ovella, vieressä. Se saa mieleni matalaksi, itkuiseksi, ahdistuneeksi. Kuin mustaakin mustempi pilvi olisi pysähtynyt, jämähtänyt kohdalleni koskaan lähtemättä pois. Se oli tullut jäädäkseen, pysyäkseen ikuisesti. Sen tuoma kylmyys, loputon rankkasade muistuttaa omia tuntemuksiani. Kyyneleet, ne surun tuomat kyyneleet löytävät helposti tiensä sinisiin silmiini. Itku, jonka loppua ei näy horisontissa. Ei vaikka miten katsookin kiikareilla. Paha olo on tullut siten jäädäkseen. Ei ole ulospääsyä.  Olen umpikujassa enkä tiedä mitä tehdä, minne mennä tai miten reagoida vallitsevaan tilanteeseen, joka on pelkästään itse aiheutettu. Omien väärien valintojen vuoksi minun on lähdettävä ja jätettävä taakseni kaikki se rakkaus, tärkeys sekä pysyvyys mitä minulla elämässäni on ja on ollut. Tietoisuus siitä saa oloni jo ennestäänkin huonommaksi.  Voiko tämän huonompaa oloa enää edes olla? Sitä en tiedä, vaikka miten olen yrittänyt sitä miettiä. Minun on sanottava hyvästi niin monille

Hei, minun nimeni on huume

Tuhoan koteja, revin perheitä toisistaan, otan lapsia ja se on vasta alkua. Olen kalliimpaa kuin timantit ja kulta. Tuon suruja ja jos tarvitset minua muista, että olen helposti löydettävissä. Minä elän kaikkialla ympärilläsi, asun rikkaassa, asun köyhässä, asuin kouluissa ja kaupungeissa. Asun kaduilla ja ehkä jopa naapureissasi. Minun voimani on mahtava: kokeile niin näet, mutta jos sen teet, et voi koskaan olla varma, että emme enää koskaan päästä toisistamme irti. Voit yrittää minua kerran ja voisin antaa sinun mennä, mutta yritä minua kahdesti niin otan sielusi – olet omani, kun meillä on toisemme sinä varastat ja valehtelet vuokseni. Teet mitä sinun täytyy saadaksesi kokea minut uudestaan. Teet rikoksia, minun hurmani on sen arvioista. Sylissäni tunnet ilon. Sinä valehtelet vanhemmillesi. Voit varastaa isältäsi, kun näet heidän kyyneleensä sinun pitäisi tuntea surua, mutta minun valtani on niin suuri, että kauttasi vaikutan, jopa läheistesi elämään. Voit unohtaa oman moraalisi

ELÄMÄN TUHO JA UUSI ALKU!!

  Olen kokenut tätä ennenkin, kaikenlaista pahuutta, mutta se on lievä ilmaisu mitä tapahtui 17.10.2005. ___________________________________________ En ikinä unohda niitä poliisien sanoja, kun tullaan putkan ovelle sanomaan, että sinut Jukka Rantala tullaan pidättämään ryöstömurhasta. En reaktioni oli TUSKA, joka oli lievä ilmaisu.   Olin juuri ”koonnut” pöydälle tuhannen palapelin valmiiksi ja se TUHOTAAN LATTIALLE! Tilanne oli toivoton, kaoottinen, täynnä epätoivoa ja tuskaa (jopa itsemurhaa).                           ___________________________________________ MIETIN MITÄ NYT KUN EDESSÄ ON EK (elinkautinen)?                           ___________________________________________ Olin pienessä kopissa ilman sähköä, radioita ja tv:tä. Sitten tajusin onhan mulla kynä ja paperia. Siitä aloin rakentaa omaa päivärytmiäni. Aamupala, punnerrukset, tunnin kävely, KIRJOITTAMINEN JA KIRJOITTAMINEN. Oon jo muutaman ”palan” saanut pöydälle paikoilleen. Alan saamaan pikkuhiljaa itses