Siirry pääsisältöön

KIRJOITTAMALLA KORONAN YLI

Korona-aikana ihmiset joutuvat miettimään, miten ajan saa kotona kulumaan. Omalla kohdallani tekemisen löytäminen on ollut helppoa, sillä olen jo pitkään ollut kiinnostunut urheiluun liittyvästä tietokirjallisuudesta. 80-luvulla luin kirjan nimeltä ”Yleisurheilun 1000 tähteä”, joka esitteli huippu-urheilijoita ja heidän suorituksiaan vuoteen 1983 saakka. Kirjasta sain idean etsiä tietoa kyseisen ajankohdan jälkeisistä maailmanluokan tähdistä haaveenani kirjoittaa jatko-osa lukemalleni teokselle. Tällä hetkellä olen kirjoitusurakkani puolessavälissä, jäljellä on vielä reilut sata kirjoittamatonta menestystarinaa.

Viimeksi kirjoittamani osio käsittelee jamaikalaisen, kaksinkertaisen olympiavoittajan Elaine Thompsonin uraa. Thompson on 167 senttinen, 57 kiloinen Manchesterin kunnasta kotoisin oleva pikajuoksija. Lukiossa hän oli hyvä, muttei erinomainen, sprintteri. Lukion jälkeen opinnot Jamaikan teknillisessä yliopistossa mahdollistivat Elainelle ammattimaisen valmennuksen. Vuonna 2014 hän sijoittui viidenneksi maan mestaruuskisoissa. Varsinainen kansainvälinen läpimurto ajoittui vuoteen 2015: Elaine juoksi ensimmäistä kertaa 100 metriä alle 11 sekunnin.  Vuoden 2016 Jamaikan olympiakarsinnat toivat voiton kaksinkertaisesta olympiamestarista, Frasen-Prysesta. Vastustamattoman olympiakullan 100 metrillä Elaine juoksi Rio de Janeiron olympiakisoissa vuonna 2016 ajalla 10,71. Samoissa kisoissa Elaine kiisi kultaan 200 metrillä ajalla 21,78 tehden hollantilaisen haastajan, Schippersin voittoaikeet turhiksi.

Itselleni Elainen tarina opettaa, että sitkeys ja kova yrittäminen palkitaan. Koen sen olevan hyvä ohjenuora omassakin elämässäni. Hetkinä, jolloin yrittäminen tuntuu turhalta, on tärkeää yrittää entistä enemmän.
Vesa Kerkkänen

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lähtö

  Lähtö. Ihan ovella, vieressä. Se saa mieleni matalaksi, itkuiseksi, ahdistuneeksi. Kuin mustaakin mustempi pilvi olisi pysähtynyt, jämähtänyt kohdalleni koskaan lähtemättä pois. Se oli tullut jäädäkseen, pysyäkseen ikuisesti. Sen tuoma kylmyys, loputon rankkasade muistuttaa omia tuntemuksiani. Kyyneleet, ne surun tuomat kyyneleet löytävät helposti tiensä sinisiin silmiini. Itku, jonka loppua ei näy horisontissa. Ei vaikka miten katsookin kiikareilla. Paha olo on tullut siten jäädäkseen. Ei ole ulospääsyä.  Olen umpikujassa enkä tiedä mitä tehdä, minne mennä tai miten reagoida vallitsevaan tilanteeseen, joka on pelkästään itse aiheutettu. Omien väärien valintojen vuoksi minun on lähdettävä ja jätettävä taakseni kaikki se rakkaus, tärkeys sekä pysyvyys mitä minulla elämässäni on ja on ollut. Tietoisuus siitä saa oloni jo ennestäänkin huonommaksi.  Voiko tämän huonompaa oloa enää edes olla? Sitä en tiedä, vaikka miten olen yrittänyt sitä miettiä. Minun on sanottava hyvästi...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Urheilun nurja puoli

Heidi Krieger, s. 20.7.1966, kilpaili DDR:n naisten yleisurheilujoukkueessa. Hänen paras saavutuksensa on Euroopan mestaruus vuonna 1986 Stutgartin kisoissa. Krieger, kuten monet muutkin johtavat DDR:n urheilijat aikanaan, oli mukana maan systemaattisessa doping-valmennuksessa. Kriegerille annettiin hänen tietämättään testosteronia sisältävää ainetta. Yleensä DDR:n edustusjoukkueisiin valikoituneet urheilijat päätyivät tehovalmennukseen jo hyvin nuorina. Osana valmennusta versoville urheilijatähdille jaettiin pieniä punaisia karamelleja, joka naisurheilijoiden kohdalla johti kehon maskuliinisoitumiseen. Tehovalmennuksella oli Kriegerin elämässä kauaskantoiset seuraukset; hän päätyi vaihtamaan miehistyneen olemuksensa sukupuolen pysyvästi muuttaen samalla nimensä Andreakseksi. Vuonna 2000 DDR:n urheilun pitkäaikainen ykkösjohtaja Manfred Ewald joutui vastaamaan valmennusmetodeistaan oikeudessa. Ewald sekä hänen apurinsa urheilulääkäri Höpner tuomittiin ehdonalaisiin vankeusrangaistuks...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Vangittuna

  Valkoiset, betoniset seinät ympärillä, joita ympäröi jyhkeät muurit. Olen vangittuna omista vääristä valinnoistani. Mieleni on vallannut syvä ahdistus, pohjaton ahdistus, jonka tunnelin päässä ei valoa ole havaittavissa. Auringon herkät säteet tunkeutuvat ikkunastani sisään tuoden pienen toivon kipinän siitä, että tästä on mahdollisuus selvitä. Selvitä voittajana. Sitä on kuitenkin äärimmäisen vaikeaa vielä uskoa. Sillä en pääse vielä vähään aikaan täältä pois. En vaikka miten haluaisinkin, vaikka miten toivoisin. Minun on vaan pakko kestää tämä ahdistus, mutta keinoja siihen ei ole. Tunnen itseni totaaliseksi epäonnistujaksi, mikä saa mieleni entistä huonommaksi, entistä synkemmäksi. Päässäni pyörii vain kysymys että miksi? Miksi minun piti joutua taas tänne? Miksi en oppinut vieläkään? Miksi oi miksi? Opinko koskaan? Sitä en vielä tiedä. On täysin mahdotonta vielä sanoa.  Tunnen miten epätoivon katkerat kyyneleet valuvat poskiani pitkin alas. Hitaasti, tuskallisesti. Ihan ...
Lähetä kommentti
Lue lisää