POIKKEUKSELLISTA TOIPUMISTA Tätä kirjoittaessani takana on pilvinen mutta raitis vappu. Nyt ulkona paistaa ihana kevätaurinko. Kuinka olenkaan kaivannut sitä tämän pitkän ja harmaan syksyn, talven ja keväänkin jälkeen! Ja juuri saadun tiedon mukaan puretaan osa rajoituksista! Nyt on hiukan helpompi hengittää, eikös vain. Kevätaurinkoa sinne tunnelin päähänkin. Tämä kevät jää mieliimme hyvin poikkeuksellisena. Vaikka kevätaurinko lämmittääkin jo mukavasti, eletään varjossa. Koronan varjossa. Tämä varjo on langennut jokaisen meidän päälle. Meidät on pysäytetty. Hekin, jotka ovat tottuneet pitämään ajatuksensa työssä, on nyt pakotettu pysähtymään. Ja jo liikkumisen rajoitukset, vapauteen puuttuminen, tuovat arkeen täysin uuden muodon. Kuntoutujalle, toipujalle, tuo korona omat yksilölliset haasteensa. Matalan kynnyksen paikat ovat sulkeneet ovensa ja samanaikaisesti mm. psykiatrinen hoito tapahtuu pitkälti etäkontaktien varassa. On kuin eläisimme liian pitkää heinäkuuta ja koko Su...