Siirry pääsisältöön

ELÄMÄN TUHO JA UUSI ALKU!!

 

Olen kokenut tätä ennenkin, kaikenlaista pahuutta, mutta se on lievä ilmaisu mitä tapahtui 17.10.2005.

___________________________________________

En ikinä unohda niitä poliisien sanoja, kun tullaan putkan ovelle sanomaan, että sinut Jukka Rantala tullaan pidättämään ryöstömurhasta. En reaktioni oli TUSKA, joka oli lievä ilmaisu.  Olin juuri ”koonnut” pöydälle tuhannen palapelin valmiiksi ja se TUHOTAAN LATTIALLE! Tilanne oli toivoton, kaoottinen, täynnä epätoivoa ja tuskaa (jopa itsemurhaa).

                          ___________________________________________

MIETIN MITÄ NYT KUN EDESSÄ ON EK (elinkautinen)?

                          ___________________________________________

Olin pienessä kopissa ilman sähköä, radioita ja tv:tä. Sitten tajusin onhan mulla kynä ja paperia. Siitä aloin rakentaa omaa päivärytmiäni. Aamupala, punnerrukset, tunnin kävely, KIRJOITTAMINEN JA KIRJOITTAMINEN.

Oon jo muutaman ”palan” saanut pöydälle paikoilleen. Alan saamaan pikkuhiljaa itsestäni otetta ja vielä kun kävi ilmi, että tuomioni muutetaan vuosituomioksi!

___________________________________________

Se oli parhaimpia joululahjojani. ”Palapelistä” oli jo paljon paloja paikoillaan. Tässä kohtaan ajattelin, että kun tämä on ohi, teen tästä lähtien ihmisille vain pelkkää hyvää. On se sitten minkä työn tai toimen muodossa.

                          ___________________________________________

Yhdeksän vuotta kului ja ”palapeli” on koottu pöydälle uudestaan katkerien kyynelien suolaamaana.

___________________________________________

Vapaus koitti ilman koevapauksia, mutta selvittiin ja tässä minä kirjoitan teille rakkaat ystävät pientä tarinaa.

Pääsin Sininauhan hankkeeseen Johannan kautta ja siellä oli Iida palaverissa kertomassa Tuetetusti Tulevaisuuteen hankkeesta.

Kuulosti lupaavalta ja menin sinne sovittuun aikaan. Kerrankin minut otettiin IHMISENÄ vastaan. Vapautuessani kiersin kaikki luukut ja tuntui, ettei minulla ole ihmisarvoa.

Täällä oli toisin, voin vilpittömästi sanoa, että tässä paikassa on parhaat työkaverit ja ennen kaikkea työyhteisö missä on ilo olla, ja missä viihtyy.

Toivon sydämestäni, että nämä ihmiset saavat jatkaa tätä työtä VIELÄ pitkään, koska niin moni ihminen saa tästä avun!!

Toivon hyviä ja järkeviä päätöksiä!

tv. Jukka Rantala

Pori

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lähtö

  Lähtö. Ihan ovella, vieressä. Se saa mieleni matalaksi, itkuiseksi, ahdistuneeksi. Kuin mustaakin mustempi pilvi olisi pysähtynyt, jämähtänyt kohdalleni koskaan lähtemättä pois. Se oli tullut jäädäkseen, pysyäkseen ikuisesti. Sen tuoma kylmyys, loputon rankkasade muistuttaa omia tuntemuksiani. Kyyneleet, ne surun tuomat kyyneleet löytävät helposti tiensä sinisiin silmiini. Itku, jonka loppua ei näy horisontissa. Ei vaikka miten katsookin kiikareilla. Paha olo on tullut siten jäädäkseen. Ei ole ulospääsyä.  Olen umpikujassa enkä tiedä mitä tehdä, minne mennä tai miten reagoida vallitsevaan tilanteeseen, joka on pelkästään itse aiheutettu. Omien väärien valintojen vuoksi minun on lähdettävä ja jätettävä taakseni kaikki se rakkaus, tärkeys sekä pysyvyys mitä minulla elämässäni on ja on ollut. Tietoisuus siitä saa oloni jo ennestäänkin huonommaksi.  Voiko tämän huonompaa oloa enää edes olla? Sitä en tiedä, vaikka miten olen yrittänyt sitä miettiä. Minun on sanottava hyvästi...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Abebe Bikila: vaikeuksista voittoon

Urheilu kiehtoo minua, koska sarjataulukot ja kilpailut kätkevät taakseen mielenkiintoisia tarinoita ihmiskohtaloista. Urheilijoiden elämäntarinat alkavat erilaisista olosuhteista, mutta lopulta tahto voittaa ja menestyä nostaa huippuyksilöt samalle viivalle lähtökohdista huolimatta. Bikila vietti nuoruutensa paimenena Etiopiassa. 16-vuotiaana hän liittyi keisarilliseen armeijaan. Armeijassa Bikila osallistui maratonjuoksuihin ja voitti armeijan mestaruuskilpailut jääden kuitenkin varasijalle Rooman olympiajoukkueesta. Etiopian tunnetuimman urheilijan, Wami Biratun loukkaannuttua Bikila pääsi osallistumaan kisoihin. Bikila saapui Roomaan mukanaan vain yksi pari loppuun kulutettuja juoksukenkiä. Bikilä päätti osallistua olympialaisiin avojaloin, sillä surkeat kengät aiheuttivat rakkoja. Jännittävän kaksinkamppailun tuloksena Bikila voitti olympiakullan ranskalaisesta Rhaudt Ben Abessalemista. Köyhästä etiopialaisesta paimenesta tuli ensimmäinen afrikkalainen olympiavoittaja. Soihdun...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Toukan tarina/ Tarinani heille, jotka tarvitsevat toivoa

Syntyessäni olin perheen pienin. ”Pieni toukka” oli mummi sanonut, kun pääsin kotiin sairaalasta. Toukaksi minua kutsutaan edelleen. Isä kuoli minun ollessa vasta vauva, häntä en ole nähnyt edes valokuvasta. Äidilleni taisin olla lapsi, jonka syntymää hän ei toivonut. Ensimmäiset kännini join 5-vuotiaana hörppäämällä muutaman kulauksen keskiolutta. Jouduin lastenkotiin ennen kouluikää, mutta muutaman päivän kuluttua vanhempi siskoni tuli hakemaan minut pulkalla vetäen kotiin. Laki oli silloin erilainen kuin nykyään, perheiden asioihin puututtiin vähemmän. Kotona odottivat väkivaltaiset aikuiset; äitini hakkasi minua ja isäpuoleni kosti tämän lyömällä äitiä. Pakenin todellisuutta päihteiden mahdollistamaan toiseen todellisuuteen. Koulun alettua alkoi myös liiman haistelu ja tupakointi vanhemman pojan opettamana. 9-vuotiaana muutin perheeni kanssa toiselle paikkakunnalle, kaverit vaihtuivat uusiin ja liima alkoholiin. Varastelimme kaljaa kaupoista ja seisoimme päällämme, jotta alko...
Lähetä kommentti
Lue lisää