Siirry pääsisältöön

Katsot minua.

 

Katsot minua. 

Katsot elämääni. 

Näet minussa vain epätäydellisyyksiä, virheitä. 

Harjaamattomat hiukseni, muutamat finnit kasvoillani, silmäpussit molempien silmieni alla sekä päivästä toiseen rohtuneet huuleni olivat samassa melankolisessa asennossa. Huokaisin syvään, sillä toivoin salaa, että tämä jo loppuisi, mutta turhaan. Se taisikin olla vain suuren näytelmän alkusoitto. Näytelmän, joka perustui ikävällä tavalla tositapahtumiin. 

Pidättelin hengitystäni, sillä tunsin miten pelko saavutti minut ja koko vartaloni. Pelko siitä, mitä sieltä on vielä tulossa. Hetken huoneessa vallitsi täydellinen hiljaisuus, mutta vain pienen olemattoman hetken. Korvani sekä pieni ja hauras sydämeni joutuivat kuuntelemaan ne kaikki syytökset minusta. Sydämeni hakkasi tuhatta, jos toistakin. Käteni alkoivat hikoilemaan. Oloni muuttui salaman nopeasti levottomaksi, ahdistuneeksi. Mutta se ei ollut ainoa joka esitti hallitsijan pääroolia. Huomasit tärinäni. Katsoit halveksuen. Kuin olisit huutanut alentavalla äänensävyllä tarkasti tuijottaen minua, alkoholisti, etkä kykene koskaan muuttumaan. Et ikinä. Miksi edes yrität, kun epäonnistumisten mutkainen sekä kivinen, lähes pystysuora leveä tie on edessäsi, jonka loppua ei näy mustassa horisontissa. Pitikö minun vain niellä tuo totuutena vai ainoastaan toisen mielipiteenä. En kyennyt erottelemaan noiden kahden eroa. Olin menettänyt ajattelukyvyn. Olinko menettänyt siis kaiken? Ainakin itensä kunnioituksen, kun havahduin huomaamaan, et sehän olen minä itse, joka puhun eikä kukaan muu.

 

-Silja Arhinmäki-

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lähtö

  Lähtö. Ihan ovella, vieressä. Se saa mieleni matalaksi, itkuiseksi, ahdistuneeksi. Kuin mustaakin mustempi pilvi olisi pysähtynyt, jämähtänyt kohdalleni koskaan lähtemättä pois. Se oli tullut jäädäkseen, pysyäkseen ikuisesti. Sen tuoma kylmyys, loputon rankkasade muistuttaa omia tuntemuksiani. Kyyneleet, ne surun tuomat kyyneleet löytävät helposti tiensä sinisiin silmiini. Itku, jonka loppua ei näy horisontissa. Ei vaikka miten katsookin kiikareilla. Paha olo on tullut siten jäädäkseen. Ei ole ulospääsyä.  Olen umpikujassa enkä tiedä mitä tehdä, minne mennä tai miten reagoida vallitsevaan tilanteeseen, joka on pelkästään itse aiheutettu. Omien väärien valintojen vuoksi minun on lähdettävä ja jätettävä taakseni kaikki se rakkaus, tärkeys sekä pysyvyys mitä minulla elämässäni on ja on ollut. Tietoisuus siitä saa oloni jo ennestäänkin huonommaksi.  Voiko tämän huonompaa oloa enää edes olla? Sitä en tiedä, vaikka miten olen yrittänyt sitä miettiä. Minun on sanottava hyvästi...

Esikuvana muille

Joskus on aiheellista pysähtyä miettimään, miten hyvät olot kotimaassamme on verrattuna joihinkin muihin maihin.  Suomessa ihmisillä on yhtäläiset mahdollisuudet tehdä valintoja, sukupuolesta riippumatta. Kaikkialla maailmassa asiat eivät ole näin. Hassiba Boulmerka aloitti juoksemisen vakavasti 10-vuotiaana vuonna 1978. Pian hän jo menestyi voittaen mitaleita alueellisella, kansallisella ja kohta myös kansainvälisellä tasolla. Hassiban ensimmäinen suuri kansainvälinen kilpailu oli Soulin olympiakisat 1988, joissa hän tippui 800 metrin ja 1500 metrin alkuerissä. Hassiban suorituskyky parani hitaasti. Hänen suuri läpimurtonsa tapahtui 1991. Ensimmäinen suuri menestys oli kultaisen liigan voitto Roomassa. 1991 Tokion MM-kisoissa Boulmerka pystyi lyömään kovat venäläiset Dorovskiknin ja Rogasnovan. Välimeren kisoissa Hassiban 800 metrin ja 1500 metrin näyttävä tuplavoitto ei antanut hänelle vain positiivista huomiota uskonnollisissa yhteisöissä. Algerian muslimiryhmät arvosteliv...

KIRJOITTAMALLA KORONAN YLI

Korona-aikana ihmiset joutuvat miettimään, miten ajan saa kotona kulumaan. Omalla kohdallani tekemisen löytäminen on ollut helppoa, sillä olen jo pitkään ollut kiinnostunut urheiluun liittyvästä tietokirjallisuudesta. 80-luvulla luin kirjan nimeltä ”Yleisurheilun 1000 tähteä”, joka esitteli huippu-urheilijoita ja heidän suorituksiaan vuoteen 1983 saakka. Kirjasta sain idean etsiä tietoa kyseisen ajankohdan jälkeisistä maailmanluokan tähdistä haaveenani kirjoittaa jatko-osa lukemalleni teokselle. Tällä hetkellä olen kirjoitusurakkani puolessavälissä, jäljellä on vielä reilut sata kirjoittamatonta menestystarinaa. Viimeksi kirjoittamani osio käsittelee jamaikalaisen, kaksinkertaisen olympiavoittajan Elaine Thompsonin uraa. Thompson on 167 senttinen, 57 kiloinen Manchesterin kunnasta kotoisin oleva pikajuoksija. Lukiossa hän oli hyvä, muttei erinomainen, sprintteri. Lukion jälkeen opinnot Jamaikan teknillisessä yliopistossa mahdollistivat Elainelle ammattimaisen valmennuksen. Vuonna ...