Siirry pääsisältöön

Katsot minua.

 

Katsot minua. 

Katsot elämääni. 

Näet minussa vain epätäydellisyyksiä, virheitä. 

Harjaamattomat hiukseni, muutamat finnit kasvoillani, silmäpussit molempien silmieni alla sekä päivästä toiseen rohtuneet huuleni olivat samassa melankolisessa asennossa. Huokaisin syvään, sillä toivoin salaa, että tämä jo loppuisi, mutta turhaan. Se taisikin olla vain suuren näytelmän alkusoitto. Näytelmän, joka perustui ikävällä tavalla tositapahtumiin. 

Pidättelin hengitystäni, sillä tunsin miten pelko saavutti minut ja koko vartaloni. Pelko siitä, mitä sieltä on vielä tulossa. Hetken huoneessa vallitsi täydellinen hiljaisuus, mutta vain pienen olemattoman hetken. Korvani sekä pieni ja hauras sydämeni joutuivat kuuntelemaan ne kaikki syytökset minusta. Sydämeni hakkasi tuhatta, jos toistakin. Käteni alkoivat hikoilemaan. Oloni muuttui salaman nopeasti levottomaksi, ahdistuneeksi. Mutta se ei ollut ainoa joka esitti hallitsijan pääroolia. Huomasit tärinäni. Katsoit halveksuen. Kuin olisit huutanut alentavalla äänensävyllä tarkasti tuijottaen minua, alkoholisti, etkä kykene koskaan muuttumaan. Et ikinä. Miksi edes yrität, kun epäonnistumisten mutkainen sekä kivinen, lähes pystysuora leveä tie on edessäsi, jonka loppua ei näy mustassa horisontissa. Pitikö minun vain niellä tuo totuutena vai ainoastaan toisen mielipiteenä. En kyennyt erottelemaan noiden kahden eroa. Olin menettänyt ajattelukyvyn. Olinko menettänyt siis kaiken? Ainakin itensä kunnioituksen, kun havahduin huomaamaan, et sehän olen minä itse, joka puhun eikä kukaan muu.

 

-Silja Arhinmäki-

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lähtö

  Lähtö. Ihan ovella, vieressä. Se saa mieleni matalaksi, itkuiseksi, ahdistuneeksi. Kuin mustaakin mustempi pilvi olisi pysähtynyt, jämähtänyt kohdalleni koskaan lähtemättä pois. Se oli tullut jäädäkseen, pysyäkseen ikuisesti. Sen tuoma kylmyys, loputon rankkasade muistuttaa omia tuntemuksiani. Kyyneleet, ne surun tuomat kyyneleet löytävät helposti tiensä sinisiin silmiini. Itku, jonka loppua ei näy horisontissa. Ei vaikka miten katsookin kiikareilla. Paha olo on tullut siten jäädäkseen. Ei ole ulospääsyä.  Olen umpikujassa enkä tiedä mitä tehdä, minne mennä tai miten reagoida vallitsevaan tilanteeseen, joka on pelkästään itse aiheutettu. Omien väärien valintojen vuoksi minun on lähdettävä ja jätettävä taakseni kaikki se rakkaus, tärkeys sekä pysyvyys mitä minulla elämässäni on ja on ollut. Tietoisuus siitä saa oloni jo ennestäänkin huonommaksi.  Voiko tämän huonompaa oloa enää edes olla? Sitä en tiedä, vaikka miten olen yrittänyt sitä miettiä. Minun on sanottava hyvästi...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Urheilun nurja puoli

Heidi Krieger, s. 20.7.1966, kilpaili DDR:n naisten yleisurheilujoukkueessa. Hänen paras saavutuksensa on Euroopan mestaruus vuonna 1986 Stutgartin kisoissa. Krieger, kuten monet muutkin johtavat DDR:n urheilijat aikanaan, oli mukana maan systemaattisessa doping-valmennuksessa. Kriegerille annettiin hänen tietämättään testosteronia sisältävää ainetta. Yleensä DDR:n edustusjoukkueisiin valikoituneet urheilijat päätyivät tehovalmennukseen jo hyvin nuorina. Osana valmennusta versoville urheilijatähdille jaettiin pieniä punaisia karamelleja, joka naisurheilijoiden kohdalla johti kehon maskuliinisoitumiseen. Tehovalmennuksella oli Kriegerin elämässä kauaskantoiset seuraukset; hän päätyi vaihtamaan miehistyneen olemuksensa sukupuolen pysyvästi muuttaen samalla nimensä Andreakseksi. Vuonna 2000 DDR:n urheilun pitkäaikainen ykkösjohtaja Manfred Ewald joutui vastaamaan valmennusmetodeistaan oikeudessa. Ewald sekä hänen apurinsa urheilulääkäri Höpner tuomittiin ehdonalaisiin vankeusrangaistuks...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kokemusasiantuntija Mian kuulumisia / Poikkeuksellista toipumista

POIKKEUKSELLISTA TOIPUMISTA Tätä kirjoittaessani takana on pilvinen mutta raitis vappu. Nyt ulkona paistaa ihana kevätaurinko. Kuinka olenkaan kaivannut sitä tämän pitkän ja harmaan syksyn, talven ja keväänkin jälkeen! Ja juuri saadun tiedon mukaan puretaan osa rajoituksista! Nyt on hiukan helpompi hengittää, eikös vain. Kevätaurinkoa sinne tunnelin päähänkin. Tämä kevät jää mieliimme hyvin poikkeuksellisena. Vaikka kevätaurinko lämmittääkin jo mukavasti, eletään varjossa. Koronan varjossa. Tämä varjo on langennut jokaisen meidän päälle. Meidät on pysäytetty. Hekin, jotka ovat tottuneet pitämään ajatuksensa työssä, on nyt pakotettu pysähtymään. Ja jo liikkumisen rajoitukset, vapauteen puuttuminen, tuovat arkeen täysin uuden muodon. Kuntoutujalle, toipujalle, tuo korona omat yksilölliset haasteensa. Matalan kynnyksen paikat ovat sulkeneet ovensa ja samanaikaisesti mm. psykiatrinen hoito tapahtuu pitkälti etäkontaktien varassa. On kuin eläisimme liian pitkää heinäkuuta ja koko Su...
Lähetä kommentti
Lue lisää