Siirry pääsisältöön

Tekstit

Lähtö

  Lähtö. Ihan ovella, vieressä. Se saa mieleni matalaksi, itkuiseksi, ahdistuneeksi. Kuin mustaakin mustempi pilvi olisi pysähtynyt, jämähtänyt kohdalleni koskaan lähtemättä pois. Se oli tullut jäädäkseen, pysyäkseen ikuisesti. Sen tuoma kylmyys, loputon rankkasade muistuttaa omia tuntemuksiani. Kyyneleet, ne surun tuomat kyyneleet löytävät helposti tiensä sinisiin silmiini. Itku, jonka loppua ei näy horisontissa. Ei vaikka miten katsookin kiikareilla. Paha olo on tullut siten jäädäkseen. Ei ole ulospääsyä.  Olen umpikujassa enkä tiedä mitä tehdä, minne mennä tai miten reagoida vallitsevaan tilanteeseen, joka on pelkästään itse aiheutettu. Omien väärien valintojen vuoksi minun on lähdettävä ja jätettävä taakseni kaikki se rakkaus, tärkeys sekä pysyvyys mitä minulla elämässäni on ja on ollut. Tietoisuus siitä saa oloni jo ennestäänkin huonommaksi.  Voiko tämän huonompaa oloa enää edes olla? Sitä en tiedä, vaikka miten olen yrittänyt sitä miettiä. Minun on sanottava hyvästi niin monille
Uusimmat tekstit

Katsot minua.

  Katsot minua.  Katsot elämääni.  Näet minussa vain epätäydellisyyksiä, virheitä.  Harjaamattomat hiukseni, muutamat finnit kasvoillani, silmäpussit molempien silmieni alla sekä päivästä toiseen rohtuneet huuleni olivat samassa melankolisessa asennossa. Huokaisin syvään, sillä toivoin salaa, että tämä jo loppuisi, mutta turhaan. Se taisikin olla vain suuren näytelmän alkusoitto. Näytelmän, joka perustui ikävällä tavalla tositapahtumiin.  Pidättelin hengitystäni, sillä tunsin miten pelko saavutti minut ja koko vartaloni. Pelko siitä, mitä sieltä on vielä tulossa. Hetken huoneessa vallitsi täydellinen hiljaisuus, mutta vain pienen olemattoman hetken. Korvani sekä pieni ja hauras sydämeni joutuivat kuuntelemaan ne kaikki syytökset minusta. Sydämeni hakkasi tuhatta, jos toistakin. Käteni alkoivat hikoilemaan. Oloni muuttui salaman nopeasti levottomaksi, ahdistuneeksi. Mutta se ei ollut ainoa joka esitti hallitsijan pääroolia. Huomasit tärinäni. Katsoit halveksuen. Kuin olisit huut

ELÄMÄN TUHO JA UUSI ALKU!!

  Olen kokenut tätä ennenkin, kaikenlaista pahuutta, mutta se on lievä ilmaisu mitä tapahtui 17.10.2005. ___________________________________________ En ikinä unohda niitä poliisien sanoja, kun tullaan putkan ovelle sanomaan, että sinut Jukka Rantala tullaan pidättämään ryöstömurhasta. En reaktioni oli TUSKA, joka oli lievä ilmaisu.   Olin juuri ”koonnut” pöydälle tuhannen palapelin valmiiksi ja se TUHOTAAN LATTIALLE! Tilanne oli toivoton, kaoottinen, täynnä epätoivoa ja tuskaa (jopa itsemurhaa).                           ___________________________________________ MIETIN MITÄ NYT KUN EDESSÄ ON EK (elinkautinen)?                           ___________________________________________ Olin pienessä kopissa ilman sähköä, radioita ja tv:tä. Sitten tajusin onhan mulla kynä ja paperia. Siitä aloin rakentaa omaa päivärytmiäni. Aamupala, punnerrukset, tunnin kävely, KIRJOITTAMINEN JA KIRJOITTAMINEN. Oon jo muutaman ”palan” saanut pöydälle paikoilleen. Alan saamaan pikkuhiljaa itses

Hei, minun nimeni on huume

Tuhoan koteja, revin perheitä toisistaan, otan lapsia ja se on vasta alkua. Olen kalliimpaa kuin timantit ja kulta. Tuon suruja ja jos tarvitset minua muista, että olen helposti löydettävissä. Minä elän kaikkialla ympärilläsi, asun rikkaassa, asun köyhässä, asuin kouluissa ja kaupungeissa. Asun kaduilla ja ehkä jopa naapureissasi. Minun voimani on mahtava: kokeile niin näet, mutta jos sen teet, et voi koskaan olla varma, että emme enää koskaan päästä toisistamme irti. Voit yrittää minua kerran ja voisin antaa sinun mennä, mutta yritä minua kahdesti niin otan sielusi – olet omani, kun meillä on toisemme sinä varastat ja valehtelet vuokseni. Teet mitä sinun täytyy saadaksesi kokea minut uudestaan. Teet rikoksia, minun hurmani on sen arvioista. Sylissäni tunnet ilon. Sinä valehtelet vanhemmillesi. Voit varastaa isältäsi, kun näet heidän kyyneleensä sinun pitäisi tuntea surua, mutta minun valtani on niin suuri, että kauttasi vaikutan, jopa läheistesi elämään. Voit unohtaa oman moraalisi

Vangittuna

  Valkoiset, betoniset seinät ympärillä, joita ympäröi jyhkeät muurit. Olen vangittuna omista vääristä valinnoistani. Mieleni on vallannut syvä ahdistus, pohjaton ahdistus, jonka tunnelin päässä ei valoa ole havaittavissa. Auringon herkät säteet tunkeutuvat ikkunastani sisään tuoden pienen toivon kipinän siitä, että tästä on mahdollisuus selvitä. Selvitä voittajana. Sitä on kuitenkin äärimmäisen vaikeaa vielä uskoa. Sillä en pääse vielä vähään aikaan täältä pois. En vaikka miten haluaisinkin, vaikka miten toivoisin. Minun on vaan pakko kestää tämä ahdistus, mutta keinoja siihen ei ole. Tunnen itseni totaaliseksi epäonnistujaksi, mikä saa mieleni entistä huonommaksi, entistä synkemmäksi. Päässäni pyörii vain kysymys että miksi? Miksi minun piti joutua taas tänne? Miksi en oppinut vieläkään? Miksi oi miksi? Opinko koskaan? Sitä en vielä tiedä. On täysin mahdotonta vielä sanoa.  Tunnen miten epätoivon katkerat kyyneleet valuvat poskiani pitkin alas. Hitaasti, tuskallisesti. Ihan kuin joka

Urheilun nurja puoli

Heidi Krieger, s. 20.7.1966, kilpaili DDR:n naisten yleisurheilujoukkueessa. Hänen paras saavutuksensa on Euroopan mestaruus vuonna 1986 Stutgartin kisoissa. Krieger, kuten monet muutkin johtavat DDR:n urheilijat aikanaan, oli mukana maan systemaattisessa doping-valmennuksessa. Kriegerille annettiin hänen tietämättään testosteronia sisältävää ainetta. Yleensä DDR:n edustusjoukkueisiin valikoituneet urheilijat päätyivät tehovalmennukseen jo hyvin nuorina. Osana valmennusta versoville urheilijatähdille jaettiin pieniä punaisia karamelleja, joka naisurheilijoiden kohdalla johti kehon maskuliinisoitumiseen. Tehovalmennuksella oli Kriegerin elämässä kauaskantoiset seuraukset; hän päätyi vaihtamaan miehistyneen olemuksensa sukupuolen pysyvästi muuttaen samalla nimensä Andreakseksi. Vuonna 2000 DDR:n urheilun pitkäaikainen ykkösjohtaja Manfred Ewald joutui vastaamaan valmennusmetodeistaan oikeudessa. Ewald sekä hänen apurinsa urheilulääkäri Höpner tuomittiin ehdonalaisiin vankeusrangaistuks

Abebe Bikila: vaikeuksista voittoon

Urheilu kiehtoo minua, koska sarjataulukot ja kilpailut kätkevät taakseen mielenkiintoisia tarinoita ihmiskohtaloista. Urheilijoiden elämäntarinat alkavat erilaisista olosuhteista, mutta lopulta tahto voittaa ja menestyä nostaa huippuyksilöt samalle viivalle lähtökohdista huolimatta. Bikila vietti nuoruutensa paimenena Etiopiassa. 16-vuotiaana hän liittyi keisarilliseen armeijaan. Armeijassa Bikila osallistui maratonjuoksuihin ja voitti armeijan mestaruuskilpailut jääden kuitenkin varasijalle Rooman olympiajoukkueesta. Etiopian tunnetuimman urheilijan, Wami Biratun loukkaannuttua Bikila pääsi osallistumaan kisoihin. Bikila saapui Roomaan mukanaan vain yksi pari loppuun kulutettuja juoksukenkiä. Bikilä päätti osallistua olympialaisiin avojaloin, sillä surkeat kengät aiheuttivat rakkoja. Jännittävän kaksinkamppailun tuloksena Bikila voitti olympiakullan ranskalaisesta Rhaudt Ben Abessalemista. Köyhästä etiopialaisesta paimenesta tuli ensimmäinen afrikkalainen olympiavoittaja. Soihdun