Herään 7.36. Päätän keittää kahvit ja kääriä sätkän. Menen
vessan lattialle juomaan kahvia ja polttamaan tupakkaa. Toimin näin joka aamu.
En halua säikäyttää naapureita omalla alastomuudellani parvekkeelLa. Huomaan
hyvän fiiliksen seuraavan minua edelleen, näin on ollut monen viikon ajan.
Pohdin syytä tähän. Uskon, että jalkapallo potkiminen ja koripallon heittely
sekä raitis ilma ovat pitäneet mielialan korkealla. Kotiin jumiutuminen
aiheuttaa masentunutta mielialaa. Toista kupillista kahvia juodessani katson
YLE:ltä aamu-uutiset. Säätiedotteen perusteella päätän lähteä pyörällä
liikenteeseen. Nautin kivasta kelistä. Suuntaan kulkuni Liisankadulle
kuntouttavaan työtoimintaan. Perillä juon jälleen kahvia ja luen 1985 uutistapahtumia
kuvina. Suunnittelen meneväni ulosottovirastoon maksamaan sakkoja työtoiminnan
jälkeen.
Elän rutiinien kautta, ne pitävät elämääni kasassa. Jokainen
päivä tuntuu tärkeältä. Ajattelen elämän olevan etuoikeus. Pyrin keskittymään
arkisiin nautintoihin sekä minulle tärkeisiin asioihin, kuten perheeseen ja
läheisiin. Murehtiminen on mielestäni turhaa. Elämänilo syntyy siitä, kun
jaksaa olla selvin päin. Tiedän 20 vuoden kokemuksesta, miltä tuntuu, kun ainoa
ilonlähde ovat päihteet. Päihteidenkäyttö on kuin pakkotyötä ilman
lakisääteistä lomaa. Elämän rakentumista aineiden varaan pidän orjuuttavana
monestakin syystä. Itsensä toimintakykyisenä pitäminen vaatii jatkuvaa,
työlästä aineiden hankintaa. Ympärillä oleviin ihmisiin ei voi luottaa.
Päihteidenkäytössä on aina kysymys kaupankäynnistä: tunteettomuuden tilan hinta
on elämänilon menettäminen.
Nimim. NO_WHEED
Kommentit
Lähetä kommentti